Sipsitan nuket

                                      Hilla



Nimi: Hilla Olivia
Malli: Pullip Tiphona
Ikä: 16
Syntymäpäivä: 20.12
Kustomoinnit: Formydollin oranssi kihara peruukki, sweet carrot
Luonne Rauhallinen ja hieno. Tottunut vähän parempaan kohteluun.
Pitää: Nallestaan ja pehmoleluista muutenkin. Vihreästä, kukista, rakastaa poseraamista yksin peilin edessä. Neiti katselee myös usein kalliita lolita-mekkoja. Ja teetä ei saa unohtaa! Hilla rauhoittuu sen ääressä. Teekutsuja on ihana järjestää!                                                

Menneisyys: Pieni tyttö kauniissa oliivinvihreässä mekossa tuijotti eteenpäin sängyllään mietiskellen. Sänky oli pedattu ja sen päällä oli yleensä nalle, mutta ei nyt. Tämä pieni tyttö rutisti sitä sylissään. Viimein tyttö avasi suunsa: "Sisko, miten minä päädyin tänne?"
Ottoisosisko sai pienen kylmänväreen. "Tuota... En tiedä. Äläkä sitten vaivaa äitiä typerällä kysymykselläsi! Hän on sairas." vanhempi tyttö sanoi värisevällä äänellä. Hän oli melkein purskahtamassa itkuun. "Mutta äiti ei ole oikein äitini. Etkä sinäkään sisko, Eva..." Hilla katsoi siskoaan syvälle silmiin ja hyppäsi sängyltä alas, paukautti huoneen oven kiinni ja lähti keittiöön päiväteelle. Eva jäi huoneeseen, mutta kiiruhti hänkin äkkiä ulos huoneesta tuntiessaan kymmenien pehmolelujen tuijotuksen niskassaan. "Tuo kakara on pelottava..." hän mutisi.

16-vuotta täyttäessään tuo pieni tyttö oli kasvanut isoksi ja päättänyt muuttaa hienosta kartanosta, jossa asui ottoisänsä- ja siskonsa kanssa. Hilla raahasi kahta pientä laukkua ja laatikoita ulos huoneestaan. "Hassua, että pikkusiskokin muuttaa aikaisemmin pois kuin minä. Olen jo aikuinen!" Eva naurahti. "Eikö sinunkin olisi siis jo aika?" Hilla hymyili vihjailevästi ja avasi kartanon oven. "Nähdään!"
"Au revoir!" Eva huudahti vielä viimeisiksi sanoikseen Hillalle.

Hilla saapui vuokraamaansa yksiöön. "Ei näytä samalta kuin kuvissa. Täällä ei ole edes tapettia! No, saa kelvata." neiti sanoi. 
Lopun saatte tietää myöhemmin... ;)


                                      Eva



                                     Mona

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti